Toinen persoona ruudun takana?

Moderni aika älylaitteiden parissa on luonut uusia haasteita sosiaaliseen kanssakäymiseen. Some täyttyy harrastustileistä, joissa kerrotaan omasta lajista, tavoitteista ja treenien kulusta. Mielestäni on melko rohkeaa ja avointa kirjoittaa tällaista avointa päiväkirjaa, hyvällä tavalla!

Mutta monien somekäyttäytymisessä on paljon petrattavaa. Kääntyykö treenipäiväkirjan pito sittenkin itseään vastaan muiden kommenttien takia? Onnistumisia parjataan, eikä voida iloita yhdessä. Miksi ihmeessä ei, miten se toisen onnistuminen on itseltä pois?

Kilpailussa ollaan samalla viivalla, ja skabataan reilun pelin hengessä. Voittaja on aina voittaja, mutta kilpailuissa voi olla monta voittajaa. Joku on voinut tehdä oman ennätyksensä, toinen voittanut pelkonsa ja osallistunut ensimmäisiin kilpailuihinsa. Jätetäänkö siis se arvostelu sikseen ja hyväksytään, että meillä jokaisella voi olla omia tavoitteita treenatessa ja kilpaillessa.

Kaikkia meitä hevosharrastajia yhdistää rakkaus hevosiin. Siispä meidän pitää seistä yhtenä ylpeänä rintamana, jotta hevosharrastus näyttäytyy myös lajista tietämättömälle yhtä hienona, kuin se oikeasti on – ja reilu peli on osa sitä.

Laji on ihan tarpeeksi vaikea ilman turhaa arvosteluakin!

Miksei voitaisi tsempata toinen toisiamme, nousta kateuden ja kiusaamisen yläpuolelle? Luoda uuden aikakauden yhteisöllisyys hevosihmisten ympärille. Muutos lähtee itsestä. Otatko haasteen vastaan?