Ratsastusvinkkejä
Julkaisimme joulukuussa 2020 sosiaalisessa mediassamme joulukalenterin. Siinä jaoimme 24 ratsastusvinkkiä. Tästä postauksesta löydät nyt ne kaikki koottuna yhteen, olkaa hyvä!
Kaikki vinkit on kirjoittanut ratsastuksenopettajamme Anna Petäjä.
1 Opettele nousemaan ratsaille asettamalla oikea jalka jalustimeen jo ennen kuin olet laskeutunut satulaan painollasi! Tämä tekee noususta pehmeämmän hevoselle, ja luo tasapainoa ratsastajalle. Jalustimien säätö olisi suotavaa tehdä niin, että jalustin on koko ajan jalassa, ja säätö onnistuu yhdellä kädellä, toisen ollessa kiinni ohjissa. Näin olet aina tilanteen tasalla, ja luot itsestäsi heti hevosmiestaitoisen kuvan!
2 Tiedosta, missä asennossa lantiosi on!
Meneekö selkäsi helposti notkolle, jolloin istuinluut kääntyvät helposti osoittamaan taaksepäin, ja ristiselkä jännittyy ankan pyrstöksi yliryhtiin? Vai hakeutuuko asentosi huonoon ryhtiin, pyöreälle selälle, jolloin istuinluut kääntyvät eteenpäin, ja koko ylävartalo on jännittynyt?
Vinkki: Ratsaille noustessa hae lantiosi keskiasentoon liikutellen itseäsi näiden kahden ääriasennon välillä. Lantion tulisi olla keskiasennossa, syvimmässä kohdassa satulaa, istuinluiden osoittaessa alas, luontevassa ryhdissä, mutta rennolla ristiselällä.
3 Kun olet löytänyt lantiosi asennon pituussuunnassa, älä unohda sivusuuntaa:
Löydä istuinluusi symmetrisesti satulaan! Jos ratsastaja valuu esimerkiksi oikealle, hänen oikea istuinluunsa on pudonnut satulasta pois, jolloin hän tuntee vain vasemman istuinluunsa. Tällöin voi virheellisesti luulla, että paino on sijoittunut vasemmalle, ja korjataankin painoa lisää oikealle, eli väärälle puolelle. Virheelliset tuntemukset korjataan siirtämällä painoa oikeaan suuntaan maasta avustettuna, löytäen symmetria lantioon!
Vinkki: Jos et tunne istuinluintasi, palaa tarkastamaan lantion asentosi pituussuunnassa. Voit myös kokeilla pysähdyksissä nostaa jalkasi satulan siiven päälle hetkeksi 90 asteen kulmaan, ja tunnustella, missä istuinluut ovat, ja miten paino on sijoittunut.
Muista myös satulan suoruus! On tärkeää, että sekä hevonen, että satula, että ratsastaja ovat kohtisuorassa toisiinsa nähden!
4 Ratsastus on siitä kiitollinen laji, että meitä ratsastajia voi olla monen näköisiä ja kokoisia. Yleinen vaatimus ratsastajalla kuitenkin on, että lantiossa on oltava jonkin verran liikkuvuutta. Kun olemme löytäneet lantion suoruuden pituus- ja sivusuunnassa, voidaan tarkastella jalkojen symmetriaa. Lantion tulisi avautua V-kirjaimen tyyppisesti, symmetrisesti molemmin puolin hevosta, takareiden leväten litteästi lähellä hevosta. Nilkka, polvi ja lantio joustavat rennosti nivelten suuntaan. Perusistunnassa kantapäätä ei tule painaa jännittyneenä alas, jotta takareisi ei ole kireä, muutoin myös perusistunnassa liikkuminen saattaa olla vaikeampaa. Ajattele, että päästät jalan alas, ja kehität jalan tasapainoasi paremmaksi harjoittelemalla, ettet purista hevosta.
Vinkki: Irroita jalkasi hetkeksi hevosesta, jos hevonen välittömästi hidastaa, saatat olla puristanut hevosta tajuamattasi.. Keskity antamaan pohjeapu impulssimaisesti, kuin antaisit potkukelkalle vauhtia, ja ”anna liukua”. Myös ilman jalustimia ratsastamalla voit harjoituttaa jalan rentoutta!
5 Ylävartalon tulisi olla luonnollisessa, hyvin kannetussa ryhdissä ratsailla. Tähän vaikuttaa paljon lantion asento, eli siihen on syytä palata aina! Kun lantio on asettunut rennosti oikeinpäin satulaan, ajattele venyttäväsi itseäsi ylöspäin, syvät vatsalihakset töissä auki, selkälihakset lyhyempänä kuin vatsa. Ryhdin ja rentouden löytämiseksi ajattele nostavasi rintakehää ylös, ja anna hartioiden pudota alas. Muista, ettei ristiselkä saa jännittyä!
Vinkki: Monipuolisesta oheisharjoittelusta on paljon hyötyä, ja esimerkiksi pilateksessa tai joogassa opit tiedostamaan kehosi ryhtiä, lantion keskiasentoa ja vaikuttamaan vain yhteen lihasryhmään kerrallaan!
6 Kädet, ja tuntuma ovat sidoksissa ylävartalon ryhtiin. Jotta voit saada pehmeän tuntumaan, muista aina hakea lantion keskiasennon kautta luonnollinen ryhti rintakehän avauksen kautta käsiin saakka. Ohjasta tulisi lähteä suora linja ratsastajan käteen, ja siitä aina eteenpäin kyynärpään kulmaan. Kyynärpää on ratsastajan tasapainoelin ja joustava vaijeri, joka säätelee tuntumaa, ja tekee kädestä joustavan.
Vinkkejä: Jos kyynärpäätä on vaikea säilyttää kulmassa, ajattele, että säilyttäisit kyynärkoukussa kassia, joka ei saa luiskahtaa pois kädestä. Jos taas kyynärpäät aukeavat helposti sivulle, kuvittele, että kylkiesi välissä olisi paperit, joita kätesi ja kyynärpääsi pitäisivät kevyesti paikoillaan. Jos ranteesi meinaa taittua, ajattele työntäväsi kottikärryjä, suora ranne, jäntevä kyynärpää!
Jos taas nyrkit meinaavat painua alas, kuvittele pitäväsi lempijuomaasi lasissa, molemmissa käsissä- nyrkkien on oltava pystyssä, jotta juoma ei läiky!
7 Käsien asennosta puhuttaessa, on tärkeää ajatella myös käsien säilyvän omalla puolellaan. Ohjasapua käyttäessä käsi ei saisi lähteä toiselle puolelle kaulaa, muutoin vaikutat väärään osaan hevosta. Edelliset käden asennon vinkin mielessä, molemmat kädet omilla puolillaan, jotta avut menevät oikein ja joustavasti perille!
Vinkki: Kuvittele, että kätesi muodostavat tunnelin, jonka välissä hevonen liikkuu!
8 Myös pää on osa ryhtiä, pidä siis katse edessä säilyttääksesi ryhtisi! Kun katse nousee, kehosi painopiste hartioista putoaa paremmin alas. Samalla pystyt paremmin kontrolloimaan kehosi mukautumista, kun hevosen ja ratsastajan painopisteet ovat lähellä toisiaan. Kun istut pystyssä, nojaamatta eteen tai taakse, pystyt harjoittamaan omaa tasapainoasi ja odottamaan hevosen liikettä vartalollasi, kuitenkaan puristamatta. Tarkoitus on päästää paino alas, ei puristaa – jäntevästi, vaan ei jännittyneesti!
Vinkki: Kuvittele ratsastavasi katkoviivalla merkittyä reittiä, jonka kuvittelet silmilläsi, saat uudenlaista ajatusta huolellisen tien ratsastuksesta, kun on tavoite, ja määränpää johon olet menossa!
9 Kouluratsastuksessa katse on avainasemassa esimerkiksi tien suunnittelussa ja linjan säilyttämisessä taivutusväistöissä. Myös esteratsastuksessa tarvitaan kykyä nähdä paitsi tie esteelle, katseella opit myös arvioimaan etäisyyksiä, mistä hevonen ponnistaa hyppyyn!
Vinkki: Tee esimerkiksi maapuomilla tai cavaletilla harjoitusta, jossa siirrät katseen hyvissä ajoin esteelle, ja laske kaksi edellistä askelta, ennen kuin oletat, että hevonen ponnistaa tehtävään. Onnistuuko?
10 Mukautuminen hevosen liikkeeseen sivuaa jo paljon aiempia asioita, lantion suoruutta ja asentoa, sekä ryhtiä ja omaa kehonhallintaa. Tärkeintä olisi, ette ”lyki” ja työnnä hevosta eteenpäin missään askellajissa lantion voimin. Tarkoitus on seurata liikettä, ei tehdä liikettä.
Vinkki: Ajattele, että lantion jousto tulee enemmän ylös-alas-suuntaisesta liikkeestä, kuin eteen-taakse ajavasta liikkeestä. Pystytkö hallitsemaan kehon keskiosan, kuitenkaan jännittämättä lantiota tai pakaralihaksia? Ensimmäinen merkki onnistumisesta on monesti se, että hevonen hidastaa, eli olet onnistunut odottamaan hevosta liikkeelläsi, ja nyt se odottaa sinua!
11 Käynnissä ja laukassa mukautumisessa on paljon samaa, laukassa hevosen takaosassa on monesti enemmän voimaa, ja liike helposti irrottaa meitä ylös satulasta. Kerrataan: jotta saat päästettyä painosi alas, rentoudu lantiosta, mutta älä työnnä (jäntevä keskivartalo), päästä jalat rennosti alas, silti ollen lähellä hevosta, ja hae lantion keskiasento, jotta pääset päästämään ylävartalon painopisteen alemmas ja itsesi rennosti alas satulaan, ilman että laukan liike ”heittää” ylös. Ravissa taas on tärkeää muistaa samat asiat, ja ajatella, että hevosen ravi tekee lantion jouston, ei työnnetä ravia lantiolla eteenpäin.
Vinkki: Pystytkö nostamaan vähän polvia ja varpaita hetkellisesti ylöspäin satulassa löytääksesi painon alas satulaan istuen pystyssä, ja vakauttamaan oman tasapainosi? Ratsastajien lonkankoukistajat kaipaavat venyttelyä ja voimailua, jotta pystyt mukautumaan liikkeeseen!
12 Hevosen tulisi positiivisesti pyrkiä eteenpäin ponnistaen takaosallaan, säilyttäen tahti ja rentous. Tämän ansiosta voimme pyrkiä ratsastamaan hevosta kuolaintuntumalle. Kertausta: käden asento, jotta pystyt tuntemaan hevosen suun, mutta et vetämään, se on eri asia kuin tuntuma. Myöskään liian löysä tuntuma ei ole hyvä, se voi olla merkki esimerkiksi eteenpäinpyrkimyksen puutteessa, tai hevosen puutteellisesta kantovoimasta ajatuksella ylämäkeen.
Vinkki: Kokeile tuntuman sisällä ratsastaa pieniä peräänantoja kädellä, pysyykö hevonen rentona ja tahdissa, kantaen itsensä?
Jos hevonen nojaa ohjaan, tai kaatuu eteenpäin, ajattele kyynärpäidesi olevan raskaat, ne säilyttävät istunnan painopisteesi. Yhdessä puolipidätteiden ja istunnan jäntevyyden kanssa saat hevosen ”omille jaloilleen”!
13 Hevosen tulisi kääntyä ylitaivuttamatta kaulaansa, ja väistämättä sisäohjan tuntumaa. Ajattele, että haluat kääntää hevosen säkää! Sisäkäsi ei saa yhtään vetää taaksepäin, eikä ulkokäsi päästä suoraksi, siellä säilyy tuntuma, ja suoruutta ja tasapainoa korjataan tarvittaessa puolipidätteillä.
Vinkki: Jos hevonen ylitaipuu kääntyessä, ajattele kääntäväsi hevosta ensin kuin bussia, ilman asetusta tai taivutusta. Jos hevonen on ”tyhjä” toiselle ohjalle, pyri säilyttämään tuntuma tässä ohjassa, ja ratsasta jäykempää puolta, jossa hevosta on pohjalla enemmän, puolipidätteillä kevyemmäksi, jäämättä vetämään! Jäykempää kylkeä pyritään ajattelemaan pohkeella kohti tyhjempää, eli vastakkaista ohjaa (ristikkäiset avut) Tämä ajatus pätee ylipäätänsä hevosen suoristamiseen.
14 Asetus ja taivutus
Asetus tarkoittaa hevosen niskan taipumista. Tunnistat asetuksen, kun näet silmäkulman ja sieraimen selästä käsin, mutta muista, että korvien tulee olla samalla tasolla, niska ei saa olla ”tiltissä”! Rento asetus tulee vain rennon käden kautta, joka on oikeassa paikassa. Käsi ei saa vetää taaksepäin, eikä mennä harjan yli toiselle puolelle. Jos asetat hevosta, ja huomaat sen ”kaatuvan” sisäkyljen päälle, tällöin täytyy työstää lisää sisäsivun taipuisuutta jalan avulla. Perus lähtökohtana on, että hevonen ei saa nojata sisäpohkeeseen, vaan jalan impulssista nostaa kylkeä pehmeästi ylös, aktivoiden rintakehää ja vatsalihaksia. Asetuksen ja taivutuksen määrää voi lisätä sen ratsastettavan tien, liikkeen, ja hevosen notkeuden mukaisesti! Unohtamatta kuitenkaan hevosen suoruutta, josta puhuttiin kääntämisen yhteydessä. Ulko-ohjan tuntuma säätelee asetusta ja taivutusta, ja tarvittaessa tasapainottaa.
Vinkki: Jos meinaat lähteä itse asettumaan ja taipumaan, eli sisäkylkesi valahtaa taivutuksen suuntaan, suorista itsesi katsomalla asetuksen ja taivutuksen hetkellä ulos ulko-olkapääsi yli taaksepäin kohti hevosen häntää. Tällä ”vastakierrolla” korjaat lantion, sekä ylävartalon suoraksi oikeaan asentoon. Älä käänny ennen hevosta, säilytä kehon keskilinja kohti hevosta! Auttaa myös aiemmin mainitun kääntämisen kanssa.
15 Tasapainottaminen, millä ja miten?
Ratsastuksen tavoitteena on pyrkiä vaikuttamaan hevoseen impulssinomaisesti, kevyin avuin. Isoa ja raskastakin hevosta voi ratsastaa kevyesti, jos osaat ajoittaa apusi oikein, ja auttaa hevosen tasapainoon. Tässä auttaa puolipidäte!
Puolipidäte terminä tuli jo esiin aiemmin kääntämisen ja hevosen suoristamisen kanssa. Sen tavoitteena on siirtää hevosen painoa takaosalle, jotta se kantaa itseään paremmin selkänsä läpi, pyrkien takaosasta aktiivisesti eteenpäin kohti tuntumaa. Puolipidätteellä voit säädellä hevosen askelpituutta, ja tasapainon parantuessa saada sen reagoimaan kevyempiin apuihin sekä löytämään oman eteenpäinpyrkimyksen. Tähän pohjaten, uskallan väittää, ettei laiskoja hevosia ole olemassakaan.
Vinkki: Muista, ettei puolipidäte ole automaattisesti hidastamista! Kun harjoittelet puolipidätettä, muista kuunnella hevosen rytmiä, ja ajattele että takajalat marssii silti matkalla eteenpäin. Jos huomaat, että hevonen hidastaa puolipidätteestä, ole tarkka, että hellität avun riittävän nopeasti ja tarvittaessa aktivoit takajalkoja jalalla. Puolipidätteen ratsastamisen avulla löydät hevosesta uusia vaihteita, ja se avaa paljon lisää ulottuvuuksia vaikuttamisesta!
16 Kiireinen hevonen
Edellä sivuttiin vähän hitaan hevosen saattamista tasapainoon puolipidätteiden avulla, ja sen kautta oikeanlaisen eteenpäinpyrkimyksen saavuttamista.
Kiireisen hevosen kanssa taas olisi tärkeää oppia hidastamaan itseään, eikä lähteä mukaan hevosen kiireeseen. Hallitse oma rytmisi. Kiireiselläkin hevosella täytyy ehdottomasti työskennellä jalan kanssa. Jos hevonen ryntää jalasta, ratsastetaan puolipidätteellä rauhaa, jotta jalka ei tarkoita vaan eteenpäin. Hevosen pitää hyväksyä rento jalka, jotta saat rehellisesti käyttää sitä. Kättä täytyy käyttää, mutta jäämättä vetämään. Muista pienet peräänannot kädellä! Juokseminen ja eteenpäinpyrkimys ovat kaksi eri asiaa.
Vinkki: Ajattele, että puolipidätettä ratsastaessasi käytät kättä tarvittaessa kyynärpäästä saakka, jossa on joustava sarana, ranne ei saa taittua. Päästä samalla paino rennosti alas satulaan saadaksesi puolipidätteeseen mukaan myös istunnan vaikutuksen. Jos tarvitset välillä isompaa pidätettä, näin et jää nojaamaan hevosen suuhun olkapään voimalla, vaan olet joustava. Myös käden asento pidätteen aikana on tärkeää säilyttää, käsi ei saisi nousta, mutta ei myöskään laskea. (Pidäte on vähän huono sana avulle, jonka pitäisi kuitenkin olla rento ja joustava…)
17 Vahva hevonen
Hevosen vahvuuteen on olemassa lukuisia syitä. Ehkä yleisin on etupainoisuus. Hevonen tuntuu raskaalta, koska ei ehkä kanna itseään rehellisesti. Samalla tavalla, kuin kiireisen hevosen kanssa ajatellessä, vahvankin hevosen kanssa pätee sama ajatusmaailma, ei saa jäädä vetämään ja täytyy löytää oma istunnan paino alas, jotta hevonen ei ”vedä meitä ylös”. Etenkin kun ratsastat pidätteet, älä jännitä jalkoja, muuten painosi nousee ylös ja tasapainosi järkkyy! Jos hevonen on raskaan tuntuinen, ensin täytyy tunnistaa, kumpi vetää, hevonen vai ratsastaja, vai kenties molemmat? Sitten ruvetaan puolipidätteillä harjoittelemaan käden käyttöä ja hevosen saamista omille jaloilleen. Tämä tehdään tarvittaessa pois peräänannossa, koska jos hevonen on etupainoinen, ei peräänannossakaan monesti ole kehumista.
Vinkki: Muistaen edellä mainitut, ole tarkka, ettet pidättäessä nojaa taaksepäin. Muuten istuntasi ajaa hevosta eteenpäin ja nojaat hevosen suuhun. Myös eteenpäin nojaamisessa menetät oman tasapainosi. Säilytä ryhti, ja isompaa pidätettä tarvitessa käytä kyynärpäätä, mutta pidä ylävartalo suorassa saadaksesi painoavun mukaan pidätteen taakse!
18 Jalan käyttö
Jalan tulisi olla rento, jotta sitä pystyy käyttämään aktivoimalla hevosta. Puristamalla teet hevosesta vain hitaamman. Puristavaa pohjeapua ei oikeastaan ole olemassakaan. Tämä korostuu erityisesti hitaan hevosen kanssa, vältä käyttämästä jalkaa askellajit tahdissa ”pumppaamalla”, käytä jalkaa siinä rytmissä johon hevosen haluat!
Jotta oppii lyhentämään ja pidentämään hevosen askelpituutta sekä kokoamaan hevosta, on jalan käytön harjoittelu tärkeässä roolissa. On oltava moottori, jotta voi koota ja tulla takaisin hidastamatta!
Vinkki: Jos tapanasi on puristaa hevosta, ajattele että päästät jalan nilkasta alas, ja anna sen pikku hiljaa vajota kohti maata. Vaikka käyttäisit pohjetta, älä nosta kantapäätä, nehän on kaksi eri kohtaa!
Jos jalkasi meinaa olla liian hidas ja puristava, ajattele, että jalustimessa on tiuku, jonka haluat saada helisemään käyttämällä jalkaa kevyemmin ja nopeammin!
19 Esteistunta ja kevyt istunta
Muista, että koulu – ja esteratsastus on kaksi eri lajia, ja siksi niissä tarvitaan erilaista istuntaa!
Kevyt istunta on kevennyksen yläasento. Paino on jalalla, polven pitää olla rento, jotta saat kantapään alas!
Kun kevyt istunta sujuu, voit harjoitella myös esteistuntaa, joka on kevennyksen ala-asento. Olet silti jalustimien varassa, mutta lähempänä hevosta, tasapainottaen liikettä ja tukien hevosta tarpeen mukaan.
Vinkki: Jotta löydät tukevan asennon, ota hevosta harjasta kiinni, jotta saat käden pois vartalon alta ja ylävartalon seuraamaan liikettä!
20 Jäntevyys kevyessä istunnassa
Myös kevyessä istunnassa sekä esteistunnassa on tärkeää säilyttää lantion keskiasento, jotta saat käytettävä sekä selkä-, että vatsalihaksia löytäen asentoon jäntevyyden ja oman tasapainon. Jos hevonen otettaisiin altasi pois, pitäisi painon jäädä tukevasti jalkojen päälle. Vaikka ylävartalo seuraa liikettä, painopiste ei saa olla liian korkealla, jottei istunta kellahda eteenpäin.
Vinkki: Jos meinaat hypätä ennen hevosta, tai asentosi lysähtää kevyessä istunnassa liikaa eteenpäin hävittäen painon jalalta, ajattele, että päälläsi on korsetti tai vatsapanssari! Löydä jäntevyytesi.
21 Laukannosto
Hyvää laukannostoa tavoitellessa on syytä katsoa taas jo aiemmin kerrattuja asioita, erityisesti eteenpäinpyrkimystä ja tuntumaa. Hevosen ei tulisi rynnätä laukkaan, muuttaen edellisen askellajin tahtia, vaan ponnistaa tahdista ylämäkeen.
Ratsastajan on syytä säilyttää oma ylävartalo pystyssä rennosti, ei heittää tuntumaa pois, ja lähteä ajamaan hevosta ylävartalolla laukkaan. Hyvään laukannostoon ideaali ajoitus on, kun nostettavan puolen sisätakajalka on ilmassa, eli ulkotakajalka on maassa. Puolipidätteellä valmistelet painoa takaosalle ja sisäpohje siirtyy aavistuksen edemmäs laukannostossa, jolloin lantio, ja istuinluu antaa hevoselle merkin. Sisäkäsi on rento, jotta se ”sallii” laukannoston.
Vinkki: Ajattele päästäväsi paino alas satulaan, ja istuvasi takajalkojen päällä laukannostossa, heijaamatta ylävartaloa eteen. Opit odottamaan ja malttamaan, että hevonen nostaa laukan!
22 Eteen alas
Verrytellessä ja venytellessä hevosta peräänannossa eteen alas on syytä olla tarkka hevosen tasapainosta. Vaikka hevosen muoto olisi pidempi, sen on silti syytä kantaa etuosaansa, jotta liikkeen oikeaoppinen työntö takaa, ja ergonomisuus säilyy, ts. hevosen etujalat eivät rasitu liikaa. Hevosen on siis syytä osata kantaa itsensä tahdissa ja tasapainossa, ja se, kuinka paljon voit hevosta venytellä, riippuu siitä, miten hyvin edellä mainitut asiat toteutuvat.
Eteen alas ratsastaessakin hevosta ratsastetaan kuitenkin tuntumalla. Kun raamia, tai muotoa lähdetään venyttämään ratsastaen kättä eteenpäin, hevosen tulisi positiivisesti hakea turpaa eteenpäin kohti tuntumaa, kuitenkaan menettämättä tahtiaan, tai hakemalla liikaa tukea ohjaan. Etuosan tulisi säilyä myös taipuisana sivusuunnassa ja pyöreänä, sekä kannettuna. Ratsastajan takareisi on litteästi lähellä hevosta, ja jos hevosen etuosa meinaa sukeltaa alas, ratsastaja voi impulssinomaisesti ”ajaa hevosen takaisin eteensä” käyttämällä jalkaa. Tällöin hevosen säkä ja rintakehä nousee, mutta voidaan edelleen pyrkiä ratsastamaan eteen alas.
Vinkki: Pystytkö eteen alas ratsastaessa taputtamaan hevosta molemmilla käsillä, myödäten ohjasta, säilyttäen oman istunnan tasapainon pystyssä, sekä hevosen tahdin ja tasapainon?
23 Ratsastustasoista
Ratsastuksessa on määritelty tasot helposta vaikeaan, ja esimerkiksi helpon sisällä vielä C-tasosta alkaen A-tasoon.
Kuitenkin voisi ajatella, että näiden tasojen sisällä on vielä kymmenkunta uutta tasoa.
Alkeiskurssilla riemuitaan ensin, kun saadaan esimerkiksi laukka nostettua, mutta sitten ruvetaan miettimään, millä tavalla laukka nousee. Sen jälkeen aletaan miettimään kuinka ratsastajan tulisi istua laukannostossa. Siihen vielä lisätään millaisessa asennossa, ja kokoamisasteessa hevosen olisi syytä olla laukannostossa.
Ratsastus on lajina kuin sipuli: pääset koko ajan syvemmälle sen ytimeen, kun kuorit siitä kerroksia pois. Jokainen asia nivoutuu lähemmäs toisiaan, kuten ehkä jo nämä kaikki vinkit ovat jo osittain paljastaneet…
Vinkki: Ota ratsastuksen ohelle mukaan teoriaopetusta syventämään ja mahdollistamaan oppimistasi! Mahtavia oppikirjoja ovat Kyra Kyrklundin ”Kyra ja ratsastuksen taito” sekä sekä Mary Wanlessin teos ”Mielekästä ratsastusta” .
24 Ratsastus on haastava laji. Keskitymme helposti liikaa epäonnistumisiin ja jäämme kiinni negatiiviseen puoleen. Ole itsellesi armollinen. Keskity treenien jälkeen siihen, mikä meni hyvin, ja tallenna se tunne mieleesi. Mieti sitten rakentavasti korjattavia asioita. Eli hanki itsellesi opettaja, joka antaa positiivista palautetta, ja rakentaa suunnitelman eteenpäin parantaaksesi ratsastustasi ja vaikuttamistasi. Voimme korjata vain yhden asian kerrallaan, ja hyvä opettaja osaa aloittaa oikeasta paikasta yhdistäen asiat kokonaisuudeksi.
Upea laji, jossa ei voi koskaan olla täysin valmis. Samalla ihanaa ja myös vähän kamalaa, vai mitä? Mutta se, jos mikä, on äärimmäisen kiehtovaa!
