Älä tuomitse kirjaa kansien perusteella

Ratsastus on haastava laji. Istunnan hallinta, vaikuttaminen, mukautuminen… Ja sitten se hevonen, se kaikista liikkuvin ja muuttuvin osa. Se, joka reagoi oikeastaan kaikkeen, mitä me teemme, olemme, tai emme ole. Se haistaa jännittävän ihmisen kohonneen stressihormonin tason, yrittää tasapainottaa vinossa istuvaa ratsastajaa, ja erottaa eri avut toisistaan.

Tästä päästään johtopäätelmään: Hevonen on ratsastajansa peili. Sama ratsu ei siis välttämättä tunnu samalta kaikilla ratsastajilla, koska meidän ominaisuudet vaikuttavat hevosiin eri tavalla. Psyyke, fysiikka, taitotaso, ihan kaikki.

Toki hevosissa on omanlaisia persoonia, ihan kuin meissä ihmisissäkin, ja saattaakin olla, että ratsastusuran varrella olet löytänyt oman ”hevostyyppisi”. Onko se kenties kevyt, pieni ja reaktiivinen, tai sitten rauhallinen, tasainen ja luotettava? Jokaiselle ratsastajalle löytyy hevostyyppi, jonka kanssa synkkaa eniten. Ja sellaisen opetusmestarin kanssa on hienoa hakea oikeita tuntemuksia, maistaa sitä Kyran kuvaamaa mansikkahilloa!

Jotta ratsastaja kehittyy työskentelemään erilaisten hevosten kanssa, on syytä mennä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja lähteä nöyrästi oppimaan lisää myös niiltä eri hevostyypeiltä. Monesti se vähän haastavaksi koettu hevonen, joka ei niin istu heti omaan käteen, opettaakin kaikista eniten. Se jos mikä lisää hurjasti osaamista, ja tuo lisää työkaluja ratsastukseen. Kärsivällisellä ja nöyrällä otteella se uusi hevonen voikin avata ihan uuden sivun ratsastukseen maailmasta.

Kun siis ensi kerralla ratsastat uudella hevosella, älä muodosta hevosesta ensivaikutelmaa muiden ratsastajien mielipiteen mukaan. Anna ennemmin hevosen tehdä se itse, sillä on paljon annettavaa.