Pohkeenväistö toimii irtonaisuutta ja notkeutta parantavana liikkeenä hevoselle ja testaa hevosen kykyä kantaa itseään myös sivuttaisliikkeissä. Avainasioita hyvään pohkeenväistöön ovat esimerkiksi eteenpäinpyrkimys, taipuisuus ja suoruus. Pohkeenväistöä voi ratsastaa eri askellajeissa ja monenmoisilla linjoilla, mutta perusperiaatteet ovat väistössä kuin väistössä samat. Ratsastajalle pohkeenväistö harjoituttaa ristikkäisten apujen käyttöä, apujen ajoitusta, puolipidätteen ratsastamista, askelpituuden hallintaa, suoruuden säätelyä sekä paineettoman pohkeen merkitystä. Mahtava, todella monipuolinen liike siis! Kuten hyvän eteenpäinpyrkimyksen saavuttamisessa, myös pohkeenväistössä hevosen tulee löytää oma tasapainonsa, hevosta ei saa työntää pohkeella sivuttain. Toki pohkeenväistön antama merkki on pohje, mutta pohkeella täytyy myös hellittää,…

Moderni aika älylaitteiden parissa on luonut uusia haasteita sosiaaliseen kanssakäymiseen. Some täyttyy harrastustileistä, joissa kerrotaan omasta lajista, tavoitteista ja treenien kulusta. Mielestäni on melko rohkeaa ja avointa kirjoittaa tällaista avointa päiväkirjaa, hyvällä tavalla! Mutta monien somekäyttäytymisessä on paljon petrattavaa. Kääntyykö treenipäiväkirjan pito sittenkin itseään vastaan muiden kommenttien takia? Onnistumisia parjataan, eikä voida iloita yhdessä. Miksi ihmeessä ei, miten se toisen onnistuminen on itseltä pois? Kilpailussa ollaan samalla viivalla, ja skabataan reilun pelin hengessä. Voittaja on aina voittaja, mutta kilpailuissa voi olla monta voittajaa. Joku on voinut tehdä oman ennätyksensä, toinen…

Ratsastus on haastava laji. Istunnan hallinta, vaikuttaminen, mukautuminen… Ja sitten se hevonen, se kaikista liikkuvin ja muuttuvin osa. Se, joka reagoi oikeastaan kaikkeen, mitä me teemme, olemme, tai emme ole. Se haistaa jännittävän ihmisen kohonneen stressihormonin tason, yrittää tasapainottaa vinossa istuvaa ratsastajaa, ja erottaa eri avut toisistaan. Tästä päästään johtopäätelmään: Hevonen on ratsastajansa peili. Sama ratsu ei siis välttämättä tunnu samalta kaikilla ratsastajilla, koska meidän ominaisuudet vaikuttavat hevosiin eri tavalla. Psyyke, fysiikka, taitotaso, ihan kaikki. Toki hevosissa on omanlaisia persoonia, ihan kuin meissä ihmisissäkin, ja saattaakin olla, että ratsastusuran varrella…