Ohjastuntuma ja sen merkitys
”Ota vähän lyhyempi ohja”, ”vähän parempi tuntuma” – tuttuja lausahduksia?
Ohjastuntumalla tarkoitetaan ratsastajan käden kontaktia hevosen suuhun, eli kuolaintuntumaan. Hyvä tuntuma on joustava, jossa käsi keskustelee suun kanssa. Mihin sitä tuntumaa sitten tarvitaan?
Oletko ajatellut hevosen olevan laiska, kun se ei millään siirry käynnistä raviin, tai nosta laukkaa? Ratsastaja vähän puristaa jalalla, ja automaattisesti työntää käden suoraksi ja ohjan pois. Hevoselle tämä signaali ei valmistele siirtymistä, vaan saa sen usein venyttämään kaulaa ja askelta siinä samassa askellajissa.
Näin ollen, tuntuman tehtävä yhdessä puolipidätteen kanssa on tasapainottaa hevosta muun muassa siirtymisten yhteydessä. Mitä vaikeampia siirtymisiä tehdään, sen enempi tuntuman merkitys korostuu.
Tuntumalla voidaan mitata monia asioita. Jos hevonen on etupainoinen tai vahva, tällöin ohjastuntuma on monesti liian vahva, ja ratsastaja joutuu kannattelemaan hevosta liikaa. Tämä on heti selvä merkki ratsastajalle työskennellä hevosta parempaan tasapainoon, ei vain tyytyä kannattelemaan hevosta, tai vastaavasti heittää ohjaa pois ja antaa hevosen venyä pidemmäksi nojaten painoa etujaloille.
Tuntuma mittaa myös eteenpäinpyrkimystä. Hevosen tulisi ponnistaa aktiivisesti takajaloistaan kohti ohjastuntumaa. Jos eteenpäinpyrkimys on puutteellinen, jää tunne tuntumasta monesti puolitiehen. Myös hitaalla hevosella on tärkeää säilyttää tuntuma, jotta pohkeella hevosta aktivoitaessa, on jokin osoite, mitä kohti ratsastaa.
Kiireinen hevonen taas monesti voi olla turhan vahva tuntumalle, tai herkkä hevonen vastustaa ratsastajan kättä. Tärkeässä roolissa oikeaoppisen tuntuman hakemisessa on käden asento. Kyynärpään kulmasta lähtien, käsi on suorassa linjassa ohjan jatkumona kuolaimeen saakka. Ohjaspituus määräytyy monelta osalta sen mukaan, että tämä toteutuu.
Vaikka hevonen joskus vastustaa tai vetää, on ratsastajan tehtävä pyrkiä säilyttämään tuntuma, jännittämättä tai kuitenkaan vetämättä taaksepäin. Hyvään perusistuntaan panostamalla tämä on saavutettavissa.
Viimeisenä silauksena, kun hyvä tuntuma on saavutettu, täytyisi ratsastajan kuitenkin pystyä myös myötäämään eli hellittämään ohjasta, ilman että hevonen kaatuu etupainoiseksi tai muuttaa tahtia. Eli tarkistetaan vielä, kantaahan hevonen varmasti itse itsensä. Tätä työvaihetta on syytä tehdä koko työskentelyn ajan, jotta ajatus hevosen tasapainosta erilaisissa tilanteissa ja liikkeissä hahmottuu paremmin ratsastajalle.
Tuntuma siis paljastaa meille monia asioita, kuunnellaan, mitä ratsullamme on meille sanottavaa!
Tekstin on kirjoittanut Anna Petäjä.
